Synnytyskertomus

Laskettu aikani oli alusta alkaen 06.01.2013. Muutama viikko ennen laskettua aikaa lääkärintarkastuksessa kuitenkin heräsi epäily, ettei pikkuneiti olekkaan oletetussa raivotarjonnassa ja itse olin ollut asiasta sitä mieltä jo kuukauden. Sain lähetteen Naistenklinikalle ultraan, missä varmistui perätila ja vauvan kääntämistäkin raivotarjontaan yritettiin -tuloksetta. Perätilasynnytyshän ei ole mahdottomuus, varsinkin kun minulle lupailtiin pienikokoista vauvaa ja lantiokin oli kuulemma ihanteellinen perätilasynnytykseen. Sain itse valita, haluanko lähteä synnyttämään perätilassa olevaa lasta vai haluanko sektion. Lääkäreiden todella kovasta alatiesynnytys painostuksesta huolimatta päädyin sektioon, sillä pelkäsin perätilasynnytykseen liittyviä riskejä liikaa. Suunniteltu sektio varattiin suoritettavaksi 07.01.2013. Kuitenkin lauantaiaamuna klo 7:30 rv 39+6 heräsin lapsivesien menoon ja tilasin ambulanssin. Perätilavauvan kanssa ennen synnytystä pitää viettää aikaa ainoastaan makuulteen ja neuvolassa saatujen ohjeiden mukaan omalla kyydillä sairaalaan ei saanut mennä.

Ambulanssi tuli puolen tunnin odottelun jälkeen ja Naistenklinikalla olin vähän ennen yheksää. Supistukset alkoivat heti sairaalaan päästyäni ja makoilin käyrillä muutaman tunnin, oli melko puuduttavaa kököttää samassa asennossa kokoajan. Supistukset voimistuivat aika vauhdikkaasti ja klo 11 tehdyssä tarkastuksessa olin jo 5cm auki ja kohdunkaulaa ei ollut jäljellä lainkaan. Tilanne eteni ensisynnyttäjäksi melko vauhdikkaasti ja sainkin tiedon, että klo 14 siirryttäisiin salin puolelle. Makoilin siihen saakka taas käyrillä ja kirosin kipeitä supistuksia.

Leikkaussaliin pääsin vähän ennen klo 14. Siellä mulle puettiin leikkausvaatteet päälle tukisukista lähtien. Käteen laitettiin tippa ja ties mitä muita piuhoja, sain happiviikset ja rintakehään sydämen lyöntejä tarkkailevat anturit. Epiduraalin ja spinaalin laitto oli yhtä tuskaa ja spinaali jouduttiin laittamaan kolmeen eri otteeseen, koska se meni aina väärin. Itse laitto ei niinkään sattunut, mutta kovat supistukset ja kyyryasento ei ollut kiva yhdistelmä. Puudutus alkoi vaikuttaa todella nopeasti ja toimenpide aloitettiin kello 14:20. Makoilin leikkauspöydällä ja eteen vedettiin verho. Oli todella hassun ja ilkeänkin tuntuista, kun tunsin kaiken kosketuksen vatsassa, mutta en lainkaan kipua. Toinen kätilöistä teki leikkausviillon ja repi haavaa auki, toinen runnoi masua miten sattuu. Pikkuneiti oli laskeutunut jo todella alas ja kätilöt saivat tehdä töitä saadakseen sen irti. Vauvan rääkäisy kuului jo ennen kuin se oli otettu edes ulos ja kätilöt nauroivatkin, että taitaa olla aika tulinen tyyppi, kun nyt jo hermostuu.

Pieni tyttö syntyi kello 14:25 ja näin siitä vain nopean vilauksen. Apgar pisteitä ensimmäisestä minuutista tuli 9. Tyttö pestiin ja sain hänet pieneksi hetkeksi syliin ennen masun kasaan ompelemista ja neiti jatkoi matkaa punnitukseen ja mittaukseen. Olin ihan kuutamolla koko tikkauksen ajan ja toimenpide oli kokonaisuudessaan klo 14:41 ohi. Leikkaussalista päädyin heräämöön odottelemaan, että jalat liikkuisivat taas, sillä leikkauksessa olin rinnoista alaspäin puudutettuna. Heräämössä vietin aikaa reilu tunnin ja sieltä pääsin osastolle lepäämään ja viettämään aikaa tyttäreni kanssa.

Osastolla sain pikkuneidin heti viereeni ja olin aivan myyty. Todella sievä palloposki, jolla oli vähän hiuksiakin päässä. Tytön syntymäpaino oli 3860g ja pituus 50cm. Leikkauksen jäljiltä olin aika väsynyt, mutta kipuja ei juurikaan ollut kovista särkylääkkeistä johtuen. Sängystä en saanut nousta lainkaan joten äitiyden ensimmäiset 1,5 vuorokautta meni makoillen ja hoitajat olivat vauvanhoidossa apuna.

Toisena sairaalapäivänä lääkärin avustuksella sain yrittää nousemista ylös ja se oli melko karmiva kokemus. Leikkaushaavaa särki ja ylösnoustessa silmissä sumenii ja olin pyörtyä, kun elimistö oli tottunut kaksi päivää olemaan makuuasennossa. Onnistuin nousemaan muutamaksi minuutiksi omille jaloille ja sen jälkeen oli pakko palata sänkyyn. Totuttelin pystyasentoon pikkuhiljaa säätelemällä sängynpäätyä ylöspäin ja se auttoi todella paljon. Samana päivänä illalla kävelin omin voimin suihkuun ja sain myös itse hoitaa vauvan vaipanvaihdotkin.

Kotiutumispäivä oli tiistai eli kolmas päivä leikkauksesta. Ihmettelin todella kovas päänsärkyä pystyasennossa oltaessa ja todettiin, että spinaalipuudutuksen tyriminen oli tehnyt selkäydinkanavaan reiän, josta tihkui selkäydinnestettä. Kotiutumista meinattiin lykätä vuorokaudella, mutta onneksi sain tiedon, että reikä paikkautuu ajan kanssa muutamassa päivässä ja se ei ole este kotiuttamiselle. Aamulla sekä minulla, että vauvalla oli lääkärintarkastus ja kaikki oli oikein mallikkaasti, joten saimme pakata kamat kasaan ja lähteä kotiin.

Kokemuksena sektio oli hyvä, vaikka pelkäsinkin sitä etukäteen. Toipuminen kaiken jälkeen oli todella nopeaa ja jo seuraavana päivänä kotiutumisesta lähdin koirien kanssa rauhalliselle kävelylle. Viikon kuluttua sain tikitkin pois ja mitään kipuja sen jälkeen ei ole ollut. Sektiosta muistuttaa bikinialueella oleva arpi, joka kuitenkin on todella siisti ja vuosien saatossa varmasti haalistuu jonkin verran.